Koulukiusaamiselle STOP!

Kun menin jo päivähoitoon niin minua jo kiusattiin. Jätettiin leikeistä pois tai protstoin minut laitettiin nukkumaan pinnasänkyyn ja muut jatkoivat leikkejä muualla. Kiusaaminen jatkui ammattikouluun asti. Psyykkeeni romahti jo peruskoulussa.
Muistan kuinka muut menivät aamunavaukseen, minä taas olin kuraattorilla ja kurkkasin oven lasin läpi kun muut kävelivät aamunavaukseen.

Ala-asteella paha oloni purkautui kirjoittamiseen, piirtämiseen. Se näkyi myös koulun arvosanoissa. Englanti, Historia, Biologia, Ruotsi, Äidinkieli... ei minua kiinnostaneet. Syykin selvisi, minulla on lukihäiriö joten pahoittelen jos blogissani on kirjoitusvirheitä. Äidinkielessä kun piti kirjoittaa essee tai ns. novelli jonka sai keksiä päästään se oli helppoa minulle, koska kirjoitin joka päivä. Englannin tunnit menivät niin että pidin runovihkoani tai paperinpalaa johon kirjoitin, tämä varmaan näytti siltä että opiskelin. Päin vastoin. Historian tunnilla lähettelimme kavereideni kanssa lappuja, monesti tuli että haluan keskittyä tuntiin, jutellaan välkällä.

Oli minulla myös kavereita, mutta pikkuhiljaa näistä kavereista tuli koulukiusaajiani.

Olen ottanut yhteyttä koulukiusaajiini ja kysynyt heiltä saanko kirjoittaa blogiini heistä, miten minä olen lapsuuteni kokenut ja miltä se minusta tuntui. Nimittäin on käynyt niin, että moni on vastannut

"Olimme lapsia, enkä muista mitä tuona aikana on tapahtunut."
Tähän vastaukseen tuohduin ja siksi kysyin heiltä oikeutta kirjoittaa heistä blogiini.

Nimet ovat muutettuja heidän yksityisyyttään suojaten.

Kiitos näille ihmisille jotka ovat antaneet kirjoittaa heistä, koska tämä on se jota osaan tehdä ja tulen tekemään. Koskaan ei voi tietää mitä elämänsä aikana tapahtuu. Minä uskon tällä hetkellä hyvään.
Toivon, että näistä tekesteistä on apua koulukiusatuille, koulukiusaajille sekä heidän vanhemmille.

Valitettavasti en ole saanut kaikkia ihmisiä kiinni joista haluan kirjoittaa, joten jos tunnistat itsesi tekestistä niin ota yhteyttä.