Päin puuta!

Nyt asiat ovat tainneet kääntyä niin, etten pääse opiskelemaan mihinkään. Hmh?

Mitä nyt?

En oikeasti tiedä. Onhan Jyväskylällä paljon annettavaa, mutta itse en tunne vielä kaupunkia tarpeeksi hyvin eli pitää perehtyä.

Ihmisten kanssa tekeminen on mielestäni myös mieluista tekemistä.

Kun en päässyt datanomiksi, merkonomin "päivitys" perustutkintoon (on siis ihan normaali tutkinto, olisin halunnut päivittää vain osaamistani). Ja Lastenohjaajaksi minua ei valitettavasti voida valita, kuten aikaisemmissa kirjoituksissa mainitisin käsi-ihottumani takia.

Millaiset ovat tämän päivän nuoret? Voivatko ne hyvin? Onko koulukiusaaminen pahentunut viimeisen 15 vuoden aikana? Mitä apua nuoret haluaisivat?

Itse olen rankalla kädellä koulukiusattu, mutta siitä selvinnyt ja välit selvittänyt. Eli minua kiusattiin!

Haluan myös, että Jyväskylän nuorisolla on hyvä olla. Opiskelut sujuvat ja saavat toteuttaa itseään. Haluan olla se kulmakivi johon voi nojautua ja kertoa murheensa jos niitä ei koulussa uskalla kertoa tai mainita edes ääneen.

Vaikka en ole suorittanut hoitoalan koulutusta niin vaitiolovelvollisuus koskee myös minua.

Mikään ei ole niin pahempaa, kun unelmat musertuu kiusaamisen takia.

Nuorten kanssa työskentely on varmasti rankkaa ja haastavaa minulle, kun löydän sen portin jonka kautta minä voin auttaa nuoria.

Voin tehdä sen vapaaehtoistyönä, mutta toivon että ainakin matkakulut korvattaisiin. Sillä julkisilla liikkuminen on kallista. Onhan se halvempaa, kuin autolla mutta silti.

MUTTA jos matkakorvauksiin ei ole mahdollisuutta olen silti valmis auttamaan.

Jos pystyn estämään nuoren itsemurhan tai kouluampumisen se olisi voitto niin minulle kuin kaikille muille ihmisille!