Lasikopissa

"Hakkaan, huudan, itken, raivoa, tökin, potkin" mikään ei riko lasikoppia.

Mulla on sellanen olo, että olen lasikopissa. Kaikki katselevat mua ja arvostelevat, mä en pysty sanomaan mitään kenellekkään Koska olen laskikopissa.

Tämä vertaus tulee ihan siitä, että oli ihminen kuka hyvänsä, hän ei tule ymmärtämään mua edes vähäsen. Kukaan ei pysty hyppäämään mun kenkiin ja elää kanssani sitä, koska toista minää ei ole olemassa.

Tuntuu pahalta, kun sairaus on vienyt todella rakkaita ihmisiä. Se on rangaistukseni?
Haluan selittää ja koittaa saada ymmärtämään läheiset mitä oikeasti sairastan ja minulla ei ole samanlaista käsitystä asiasta kuin tavallisella tallaajalla.

Eteenpäin on mentävä vaikka menetettyjä ihmisiä on ikävä.