Elämän eliksiiri kohta 30-v.

Vuosi on ollut raskas, mutta samalla elämäni muuttava. Olen saanut kaipaamani sen, mitä olen aina etsinyt. Olen myös menettänyt sen mitä en olisi koskaan halunnut menettää. Elämässä joutuu tekemään päätöksiä oli ne mukavia tai raskaita.

Täytän pian 30-vuotta ja alan miettimään mitä on tapahtunut 30-vuoden aikana. Mitä olen saavuttanut? Mielestäni en mitään, sisälläni soi. Todellisuus mahtuu siihen paljon, enemmän kuin uskonkaan kun sen kirjoitan ylös ja katson mitä näinä vuosina on tapahtunut.

Viime aikoina elämääni on varjostanut paniikkikohtaukset, raivarit, ihmisten torjuminen, ahdistuneisuus ja ne edelleenkin painajaiset.

Ahdistuneisuus, se kun heräät aamulla paikkoja särkee ja ahdistaa sillä pitää kestää taas päivä itseni kanssa etten lyyhisty ja ala itkemään etten mä jaksa.
Illalla kun menet nukkumaan, käännän kylkeä udelleen ja uudelleen... ahdistaa ihan älyttömästi ja mietin mielessäni miten pääsen siitä karkuun. Tuntuu etten mitenkään. Kyyneleet valtaa silmäni ja sanon hiljaa itselleni, että nuku, huomista kun et voi tietää.

Tänään heräilen tokkuraisena, mutta tunnen että olen nukkunut jonkun verran. "Ylös kello on jo paljon". Mua väsyttää... nukahdan uudestaan. Hetken päästä herään säikähtäen että nukahdin. Nousen ylös nopeasti ja etsin vaatteitani. Tuntuu kuin universumi oli kääntynyt ympäri tuona pienenä hetkenä kun nukahdin. Todellisuus kello ei ollut edes vielä 11. Olin noni, eihän tässä mitään.
Tunnen kumminkin itseni luuseriksi.

Haluan tehdä paljon, mutta voimaa siihen en vaan löydä.

Olen keskustellut läheisteni kanssa.

itkien mulle läheinen sanoo "sun pitää päästä tosta sun negatiivisuudesta eroon"
viestillä saan "sä olet ollu mulle taakka"

Tähän haluan vastata

Musta ei tullut äitiäni, isääni, setääni, kummisetääni, kummitätiäni, serkkuani, pikkuserkkujani

nimittäin musta tuli MINÄ! Ihmistä on vaikea muuttaa, mutta jos haluaa itse muuttua pitää se ottaa pienin askelin. Edes sillä, että herää ennen klo 14.00.

Mulle psykologi aikoinaan sano, että laske 10:nen ennenkuin teet mitään. Katsotaan saanko kasaan samaan tyyliin kun 10 käskyä ne ovat vain"laske 10:nen sekuntia, ennen kuin teet mitään".

LASKE 10:NEN SEKUNTIA  ENNEN KUIN

-kosketat toista
- sanot sen ääneen
- katsot häntä
- panikoidut
- alat itkemään
- lyyhistyt lattialle ja sanot haluavasi kuolla
- alat juomaan
- mitä kirjoitat toiselle
- päässäsi alkaa kiehua ja tekee mieli raivota sille joka nyt sattuu osuumaan lähellesi
- mieti tykkääkö tämä toinen tästä asiasta josta nyt itse pidät

Siinä niitä tuli.

Oli mukava kun luit tämän. Jokaisella meillä on oikeus olla juuri sellainen kuin olemme. Emme vaan valitettavasti voi sille mitään jos sairastumme.

Ovet kiinni!

On pitänyt monta kertaa kirjoittaa, mutta jotenkin se on jäänyt. Nyt ajattelin avaa hieman sydäntä.

Tuntuu, että menneisyys kummittelee edelleenkin elämässäni. Mieheni kertoi minulle, että olin pyytänyt apua nukkuessani ja kun hän oli kysynyt mikä on, vastasin siihen että: "Lopeta! Painu helvettiin siitä!" Miehellä oli ilmeisesti kivaa, mutta todellisuudessa olin nähnyt painajaista.

Olen itse herännyt siihen monta kertaa, että puhun unissani. Heräsin kerran ja suustani tuli pitkä lause tuohon samaan tyyliin. En ole ennen puhunut unissani. Se on tullut vasta nyt.

Se saa minut huolestumaan.

Olen mielestäni tehnyt kaiken, että olisi mahdollista tehdä itselleen mielekästä tekemistä, mutta kumminkin näistä on kaikista vedetty ovi kiinni!

- En päässyt kuoroon

- En päässyt kouluu, oikeestaan onni koska en olisi jaksanut.

- Ei hyväksytty kokemusasiantuntija kurssille.

- En ole saanut tukihenkilöä

- Kela pyörittelee miten sattuu, kielteisiä päätöksiä.

- Piina jatkuuko kuntoutustuki.

Onhan tossa listaa. Vietän päivät kotona, en tunne paikkakunnalta ketään joka kanssa ystävystyä, mutta samaan aikaan olen syrjäytynyt. Haluan olla paikkakunnalla tuntematon, koska nautin siitä. Voin itkeä bussissa ja kukaan ei välitä. Se on huojentavaa, mutta samalla ahdistavaa koska on paha olla ja ketään ei kiinnosta.

Syön huonosti, en nuku enää kunnolla. Vietän päivät sisällä kotonani.